Läppäwirda, Leppevirda, Leppäwirta – Leppävirta historiallisissa kartoissa

Kuva

Digitoituja historiallisia karttoja löytyy muun muassa

Maanmittauslaitoksen sivulle kootut karttaluettelot auttavat hahmottamaan, mitä karttoja ja karttasarjoja on olemassa ja mistä ne löytyvät.

Ennen Leppävirran perustamista

Kartta 1. Magnus, Olaus: Pohjois-Eurooppa, 1539

Carta marina on ensimmäinen Pohjoismaita kuvaava kartta, jossa on paikannimiä ja paikkojen kuvauksia. Kartan loi Roomassa työskennellyt ruotsalainen Olaus Magnus. Hän sai 12-vuotisen työnsä päätökseen vuonna 1539, jolloin kartta painettiin Venetsiassa. Carta marinaa tarkempi karttakuvaus tehtiin vasta 1600-luvulla.

Leppävirta 1600-luvulla

Kartta 2. Streng, Anders: Nova tabula geographica totius Careliae, septentrionalis nimirum et australis tria territoria Kexholmense, Nyenslotense et Wiburgense complectentis, et quafieri potuit accurate ab Andraea Streng delineata, 1630-1650

1600-luvulla Tavinsalmen kirkko- ja hallintopitäjä laajeni niin suureksi, että varsinkin kirkollisen elämän järjestäminen oli vaikeaa: yksi pappi ei mitenkään pystynyt hoitamaan kaikkien sielunelämää. Myös maalliselle vallalle oli edullisempaa, että suurista pitäjistä pyrittiin eroon.

Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe pani toimeen laajat pitäjien jakamiset ja samalla muodostettiin uusia seurakuntia. Leppävirran seurakunta perustettiin 1639 ja Leppävirran hallintopitäjä 1642.

Kartta 3. Sanson, Nicolas: Savo ja Käkisalmi, 1666

Ranskalaisen Nicolas Sansonin ja hänen perheenjäsentensä ympärille syntyi kartografinen koulukunta 1600-luvulla. Koulukunnan töille ominainen selkeys ja tyylipuhtaus näkyy myös Savon ja Käkisalmen läänien  kartassa. Siinä ei mainita Leppävirtaa, ainoastaan Soisalo.

Posti- ja tiekarttoja

Kartta 4. Kuopion lääni, 1700-luku

Pohjois-Savon vanhimmat tiet olivat luonnostaan vesiteitä, mutta Leppävirran kautta kulki myös paljon käytetty ratsupolku. Sitä hyödynsivät sotilaat ja hallintoviranomaiset sekä käräjä- ja kirkkoväki. Se oli tärkeä myös strategisista syistä, sillä se oli lyhin sisämaanyhteys ja postilinja Viipurin ja Oulun välillä.

Kartta 5.  af Klerker, C. N: Suomen suuriruhtinaskunnan tiet 1800-luvun alussa, 1805

Varsinkin postilinjojen perustamisen takia tarvittiin lisää kulkukelpoisia teitä. Leppävirran halki tehtyä ratsupolkua alettiin kunnostaa maantieksi 1740-luvulla ja 1770-luvulla siitä tehtiin Kustaa III:n toimesta 10 kyynärää leveä. Heinäkuussa 1802 Kustaa IV Adolf ja kuningatar Fredrika kulkivat tietä pitkin Mikkeliin 236 hevosen ja hoviväen saattueena. Kuningasparin ja heidän upeiden vaunujensa lisäksi seurueessa oli paljon muutakin nähtävää leppävirtalaisille, sillä seurueeseen kuului hoviherroja ja palvelijoita, yhdeksän musikanttia, useita kokkeja ja leipureita, henkivartijoita ja saattajia. Kuormasto käsitti myös keittiö- ja kellarivaunut sekä kuningasparin vuoteita kuljettavat vaunut.

Kartta 6a. Lindeman, Berndt Adolf: Suomen posti- ja tiekartta, 1846/1848

Suomen postilaitoksen perustamisajankohtana pidetään 6. syyskuuta 1638, jolloin postinkuljetus alkoi kenraalikuvernööri Pietari Brahen määräyksestä. Suomeen luotiin järjestelmä, jossa postin kuljetuksesta vastasivat tehtävään erityisesti valitut postitalonpojat. Vastineeksi heidät vapautettiin muun muassa kestitys- ja kyyditysmaksuista sekä muista talonpoikiin kohdistuneista lisäveroista. Postitalonpoikajärjestelmä lakkautettiin vuonna 1846, jolloin alkoi toimia kestikievarikyytejä käyttävä posteljoonijärjestelmä.

Kartta 6b. Lindeman, Berndt Adolf: Suomen posti- ja tiekartta, 1846/1848

Postikarttaan merkittiin kesä- ja talvitiet, postikonttorit, kievarit ja matkan pituus lähimpään postikonttoriin.

Kartta 7a. Kuopio läns vägar, 1860

1840-luvulla valmistui maantiet Lempyystä Kotalahden Niiralaan ja Sorsakoskelta Leppävirran kirkolle. Muu osa Leppävirtaa oli ratsupolkujen ja talviteiden varassa. 1870-luvulla tarve liikkua pitkin kyläteitä alkoi kuitenkin kasvaa maakaupan vapauttamisen, maatalouden rakennemuutoksen ja koulunkäynnin yleistymisen takia. Teiden rakennustyössä hyödynnettiin aikaisempia, vuosisatojen kuluessa syntyneitä tieuria.

Kartta 7b. Kuopio läns vägar, 1860

Tiekarttoihin merkittiin

  • kesämaantiet, joiden varrella kestikievareita
  • kesäisin käytössä olevat kylätiet, ei kestikievareita
  • pienehköt ajotiet
  • talvitiet, joiden varrella kestikievareita
  • talvitiet, joiden varrella ei kestikievareita
  • maanviljelyskoulut.

Kartta 7c. Kuopio läns vägar 1860

Vesistöjen ylityspaikoilla perittiin lauttataksoja sen mukaan, oliko kyseessä

  • suuri, kokonaan katettu vaunu, jossa kirstuja
  • pienempi vaunu tai puoliksi katettu vaunu, jossa pakkauksia
  • vaunu valjailla
  • vaunu, kolme hevosta ja matkustavainen
  • kaksirattainen ajokalu ja hevonen
  • kuormurin kuorma
  • 1 henkilö
  • 1 hevonen
  • jäävene ja kapineet ja 2 matkustajaa
  • kesävene, 1 matkustaja ja kapineet
  • posti, vangit.

Kirkkoja, torppia, maataloja, kartanoita

Kartta 8 . Wetterstedt, Eric: Suomi, yleiskartta, 1775

Eric af Wetterstedt toimi Maanmittauskonttorin kartoitustoiminnan johtajana 1700-luvun lopulla. Hänen aikanaan saatiin valmiiksi täydellinen karttalaitos Suomesta, mutta sitä ei julkaistu. 1700-luvulla karttoihin piirrettiin kirkkojen kohdalle kokonainen kirkko, ei pelkkää ristiä.

Kartta 9. Kuopion läänin hallinnollinen kartta, 1770-1783

Kartasta ei käy ilmi, minkälaiseen hallinnolliseen tarpeeseen se on tehty, mutta siihen on merkitty kaikki Leppävirran kartanot: Alapiha, Vokkola, Karlvik ja Kauppilanmäki.

Kartta 10. Pitäjänkartasto, 3243 02 Leppävirta, 1842-1846

Maanmittaushallituksen historiallisessa kartta-arkistossa on 19 Leppävirran pitäjänkarttaa vuosilta 1842-1846. Nykyisen keskustan kartassa on Leppävirran kirkon kohdalla ristin lisäksi punainen ympyrä ja teksti ”Klocktornet”. Hieman alemmaksi on piirretty toinen punainen ympyrä, jonka vieressä lukee ”Instrumentals plats”, välineiden paikka. Merkinnät saattavat liittyä siihen, että Leppävirran kirkkoa rakennettiin vuosina 1842-1846.

Kartta 11a. Thilén, G.: Kuopion läänin kartta. Ensimmäinen osa. Savon ja Hämeenmaa, 1852-1856

Karttaan on merkitty muun muassa Sorsakosken ja Vaahtovan sahat, Konnuksen ensimmäinen vuosina 1836-1841 rakennettu kanava, Juha Kolarin ja Kotalahden kestikievarit sekä talojen numeroita. Esimerkiksi numero 18 on Vanhala, numero 19 Kopola ja numero 6 Karlvik.

Kartta 11b. Thilén, G.: Kuopion läänin kartta. Ensimmäinen osa. Savon ja Hämeenmaa, 1852-1856

Lääninkartassa vuosilta 1852-1856 käy ilmi, kuinka Suomi alkoi teollistua. Siihen on merkitty paperi- ja rautaruukit, myllyt ja sahat.

Kartta 12 . Gyldén, C. W.: Karta öfver Finland : Sektionen E4 : större delen af St. Michels län med tillgränsande delar af Kuopio och Wiborgs län, 1863

Suomen yleiskartassa vuodelta 1863 mainitaan muun muassa Karlvik, Kopola, Kansala ja Finkkilä.

Kartta 13. Kuopion lääni (kartta tehty Suomenmaa-kirjasarjaa varten), 1920-luku

Myös 1920-luvulla tehty kartta on sukututkijoiden kannalta hyödyllinen, koska siihen on merkitty talojen nimiä: esimerkiksi Anttola, Tirkkola ja Mäntylä.

Kartta 14. Pitäjänkartta 1:20 000, Leppävirta-Unnukka, 1939

Kartasta käy ilmi, missä sijaitsivat esim. Kansallis-Osake-Pankki, posti, kunnantalo, sairaala ja apteekki vuonna 1939.

Hallinnolliset kartat

Kartta 15. Hallinnollinen kartta, Kuopion lääni, 1901

Hallinnolliseen karttaan on merkitty, paljonko Kuopion läänin pitäjissä oli asukkaita vuonna 1900. Esimerkiksi Kuopiossa oli asukkaita 17 374 ja Leppävirralla 15 757 Varkaus mukaan lukien. Ennen Varkauden kauppalan perustamista 1929 Leppävirralla oli asukkaita enimmillään yli 17 000 1920-luvulla.

Marja Annala